pohdinta 2018-2019

Jos istahtaa hetkeksi ja syventyy joukkueen kuluvaan kauden pyörteisiin, nousee paljon eri asioita mieleen. Joukkueeseen liittyi kauden kynnyksellä yli ketjullinen uusia pelaajia. Kesän treenattomuus ja uusien pelaajien tuleminen sekoitti pakkaa. Treenaminen aloitettiin kerran viikossa syyskuussa, joka on tietenkin aivan liian myöhään, tämä heijastui alkukauden peleihin juuri niinkuin ajatella saattaa. Stars oli täysin uuden tilanteen edessä,  olemme päässeet kaikkiin kauden peleihin kolmen hyökkäysketjun ja kahden pakkiparin voimin. Veskareitakin on peräti kolme. Uusien pelaajien sisäänajaminen, on sujunut hitaan alun jälkeen hienosti. Kauden ensimmäinen paikalliskamppailu oli hieno taistelu, koska joukkueena pelasimme sillä hetkellä juuri niin hyvin kun pystyimme. Mietin miksi joukkueemme kuitenkin pärjää tällä hetkellä sarjassa ilman mitään sen suurempia taktiikoita. Miten tämä ns. "pubiporukka" pystyy haastamaan tässä sarjassa jokaisen joukkueen?  Pysähdyn yhteen ajatukseen, olemme Joukkue, olemme kavereita, jotka ovat hitsutuneet yhteen. Jokaiseen pelaajaan luotetaan ja kuppikuntia ei ole. Avoimuus ja kyräily loistavat poissaolollaan, mikä takaa miellyttävän ilmapiirin. Se kantaa Starsia kilpaillullisessa Kaakkois-Suomen 3 divisioonassa eteenpäin. Moni taisi jo kauden alun jälkeen "ristiinnaulita" Starsin, mutta nyt olemme nousseet jo tukevasti keskikastiin, mistä ei meitä helposti tiputeta enää alaspäin. Tietenkin hyvää tulosta tekevä joukkue tarvitsee keihäänkärjen, jonka muodostaa Immosen Juuso ja Juvosen Samu. Mutta eivät hekään yksinään pelejä voita. Kentällä on yleensä viisi pelaajaa kerrallaan, joita kärkikin tarvitsee ympärilleen. Tämä Joukkue on ollut stars historian paras pelillisesti, niinä kausina mitä Stars on 3. divisioonaa pelannut. Kyllä pitää Samille laittaa sulka hattuun, niin kirurgin tarkkaa työtä pelaajien roolituksen suhteen. Päätän pohdintani tähän ja toivon, että voin vielä kauden jälkeen(kin) tuntea suurta ylpeyttä Joukkuettani kohtaan.