TopTeam Salibandy

Jussi "Mäpä" Mäenpää

Sinut yhdistetään hyvin vahvasti Top Teamin alkuvuosille. Kerro, kuinka ajauduit siihen aikaan varsin tuntemattoman salibandyn pariin?

Taisin aloittaa sählyn pelaamisen joskus aika pienenä poikana, mutta Pro Stick oli eka maila. Valkoinen varsi, joka ei taipunut ja vihreä lapa, joka taipui. Metka peli.

Savonlinnan seudulla pyöri silloin -90 luvun alkupuolella pari kertaa vuodessa sählyturnaus, johon osallistuimme Club Maahiset-nimisellä joukkueella. Sählyturnauksissa tuli pataan, mutta pelaaminen oli niin hauskaa, että päätimme kavereiden kanssa perustaa seuran ja aloittaa pelaamisen Salibandyliiton junnusarjoissa. Viime hetkellä ennen sarjaan ilmoittautumista luultavasti Hietasen Mika soitteli Vennon Mikolle, että "Savonlinnassa on jo salibandyseura, liittykää meihin". Näin tehtiin. Saimme hyvän seuran, jossa kasvaa ja harrastaa, ja paljon lisää kivoja kavereita.

Ehkä tästä syystä Topin junnuista tuli mulle oma rakkauspakkaus ja halusin olla toiminnassa mukana omalla tavallani.

Omat pelit jäivät muutaman vuoden mittaiseksi sisältäen junnujen sarjaotteluja ja miesten kakkosta. Sitten jotenkin vain siirryin valmentajaksi/ohjaajaksi, aluksi naisten joukkueeseen ja sitten junnuihin ja lopuksi pyörähdin miestenkin joukkueessa. Tosin tänä vuonna olen tehnyt come backin sabakentille SB Heinolan riveissä vitosdivariin. Mukavaa sakkia sielläkin.

Jo varhaisessa vaiheessa kiinnostuit valmentamisesta. Mikä siinä siihen aikaan kiehtoi sinua?

En varsinaisesti kiinnostunut valmentamisesta, mutta jonakin syksynä, ehkä vuonna 1996 tai -97, naisten joukkueella ei ollut valmentajaa eikä mulla parempaa tekemistä. Siispä liityin näisten joukkueeseen ja valmentaminen alkoi kiinnostamaan. Aluksi valmentamisessa kiehtoi erilaiset joukkuetaktiikat ja niiden opettelu.

Toinen syy valmentamisesta kiinnostumiseen oli varmasti Juukan salibandyleiri, jolle osallistuin noihin aikoihin. Siellä salibandyyn ja sen valmentamisen saloihin meitä opasti aika nimekäs kaksikko: Antti Ruokonen ja Petri Kettunen.

Jätit vahvan jäljen Top Teamin junioritoimintaan ja loit suuntaviivat junioritoiminnan kehitykselle. Millaisia muistoja näiltä työntäyteisiltä vuosilta sinulle jäi?

Toivottavasti oma valmennusjälkeni Topissa alkaa olla jo intiaaneillekin vaikea jäljitettävä... Junnujen parissa oli aina mukavaa toimia ja halusin olla osallisena junnutoiminnassa. Vuodet olivat tosiaan aika työntäyteisiä, mutta mukavia, ja tässä pari tärkeää asiaa. 1. Resurssit ja seuran panostus juniorityöhön (harjoitusmäärät ja -olosuhteet) paranivat jatkuvasti ainakin vuoteen 2005 asti. 2. Vaikka aloitin valmentamisen nuorena, sain paljon tukea, kannustusta, vastuuta ja mahdollisuuksia kehittää itseäni ja seuraa. 3. "Kaikenlaista kokeiltiin ja oltiin mukana, myös sellaisessa, josta tulee pitää suunsa supussa..."

Näistä kiitokset kymmenille seuran entisille ja nykyisille jäsenille.

Toimit myös vuosia seuran hallituksessa. Millaista hallitustoiminta oli niinä vuosina?

Hallitusvuosista jäi mieleen raha. Joskus tuntui, että kaikki kehittäminen jäi raha-asioiden varjoon. Mielestäni tulisi muistaa, että rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta jos muu toiminta ei ole mielekästä, ei rahalla saa muuta kuin riitoja.

Karppasen Pete puhui puheenjohtajana ollessaan seuran nettisivujen tärkeydestä. Niihin panostettiin ja ne ovat ymmärtääkseni saaneet kiitosta aika paljon.

Sitten tulee vielä mieleen salibandykaukalon hankinta ja Haldiini, joka kuljetti seuran jäseniä turvallisesti ympäri maata useita vuosia. Luulen, että moni ei tiedä, että ainakin näistä kahdesta 1990-luvun saavutuksesta iso kiitos kuuluu Vennon Jormalle.

Juniorijoukkueissa pääsit näyttämään vahvuutesi valmentamisessa ja tiesi vei lopulta myös edustusjoukkueeseen. Mikä on suurin ero aikuisten ja nuorten valmentamisessa?

Junnut tosiaan oli mulle se juttu ja ajattelin tuolloin ja vieläkin, että seuraa voi kehittää parhaiten panostamalla junnuihin. Tietysti vuodet 1985-ikäluokan kanssa jäivät mieleen parhaiten, sillä sen porukan kanssa koetiin yhtä ja toista. Anttosen Villen kanssa oli erittäin hauskaa ja miellyttävää tehdä yhteistyötä. Sitä on muuten jatkunut ihan näihin päiviin asti ja jatkunee tulevaisuudessakin. Mutta asiaan. Miesten ja junnujen valmennuksessa ei ole mielestäni suuria eroja. Painotukset valmennuksessa saattavat olla hiukan erilaisia, mutta aika pitkälti samaa tavaraa se on. Luulisin.

Valmensit myös aluejoukkuetta. Kerrohan jotain niistä kokemuksista.

Aluejoukkueen valmentaminen oli aikanaan iso haaste ja hyppy tuntemattomaan. Tiimissä olivat lisäkseni Anttosen Ville, Nikulaisen Marko ja Punnosen Pute. Tiimi toimi hyvin ja asiat tuntuivat luistavan. Leireillä ja aluejoukkueessa kävi paljon hyviä pelaajia ja hyviä tyyppejä.

Savonlinnan vuosien jälkeen siirryit Kotkaan ja Heinolaan. Valmentamiskokemuksesi oli kiirinyt niihin kaupunkeihin ja valmensit paikallisia miesjoukkueita. Mitkä ovat päällimmäiset erot Top Teamin ja edustamasi seurojen toiminnan välillä?

Reippaassa alun perin kolmen-neljän vuoden mittainen työ jäi pari vuotta kesken Heinolaan muuton takia. Kaksi edeltävää kautta toiminkin ensin Kotkassa ja sitten Heinolassa apuvalmentajana. Tässä joitakin eroja.

Reippaalla ei ollut ollenkaan junioritoimintaa sinä aikana kun olin siellä. Seura on yleisseura, mutta siellä on pyrkimys toteuttaa salibandytoimintaa mahdollisimman laadukkaasti. Erona Toppiin on ehkä se, että Reippaassa ei yritetty aktiivisesti haalia ihmisiä mukaan toimintaan, vaan mukaan haluttiin vain lajitaustan ja -kokemuksen omaavia henkilöitä. Toiminnassa laatu asetettiin määrän edelle.

SB Heinola on pienen kaupungin suuri seura. Vähän samaan tapaan kuin Toppi. Täälläkin ihmiset tuntevat toisensa ja puhaltelevat välillä saman hiileen, joskus kaverin hiileen ja yrittävät aina välillä sammuttella toisten hiiliä. Junnutoiminta on käynnistetty Topissa aiemmin kuin Heinolassa. Paikallinen SB on kuitenkin saanut paljon harrastajia lajin pariin. Luulen, että täältäkin on tulevaisuudessa tulossa kelpo kattaus tuoretta verta saba-areenoille.

Lisäksi täytyy mainita, että yritysmaailman tarjoamia taloudellisia resursseja on Savonlinnassa hyödynnetty huomattavasti Heinolaa ja Kotkaa paremmin.

Nimesi löytyi myös ikäkausijoukkeueiden valmentajien listalta. Millaisesta toiminnasta on kyse?

Tällä hetkellä toimin yhtenä Salibandyliiton 1997-ikäluokan valmentajista ja siinä ohessa yritän auttaa SB Heinolan 1997-poikia ja heidän valmentajiaan. Toiminta on jatkoa nyt kuopatulle aluejoukkuetoiminnalle.

Ehkä tiivistäisin toiminnan niin, että yritämme vahvasti olla mukana kehittämässä ikäluokan pelaajia ihmisinä ja pelaajina kohti (huippu-)urheilijan elämää. Lisätietoa löytyy salibandy.netistä.

Mikä on tämän päivän suhteesi salibandyyn?

Elämän ykkösasia on perhe. Salibandy on hieno laji ja mukava harrastus, jota harrastetaan muun elämän ehdoilla sen verran kuin kulloinkin aikaa ja intoa riittää.

Topin junnujen ja edarin otteita seuraan edelleen aktiivisesti.

Terveisesi 20-vuotta täyttävälle Top Teamille:

On ollut hienoa seurata uuden polven esiinmarssia. Kiitokset menneistä vuosista! Lisäksi toivotan paljon onnea ja menestyksekkäitä vuosia Topille!

-Petri Punnonen-

Simo "Keda" Kettunen

Olet niitä Top Teamin pelaajia, joiden alkujuuret johtavat perinteisen Seurakuntakeskuksen sählyvuoroille. Vieläkö muistat, kuinka tiesi vei Top Teamiin?

Seurakuntakeskuksella todellakin luotiin pohjat meikeläisen sählyn peluulle, mutta Top Teamiin löysin tieni Mäenpään Jussin kautta, joka pyysi mukaan treeneihin joskus vuona 1996 tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa se oli ensimmäinen junnujengi Topissa kautta aikojen.

Pelasit aluksi Top Teamin junioreissa. Millainen porukka teillä oli kassassa?

Junioreissa meillä oli todella taitava ja hyvä asenteellinen porukka kassassa, mutta valmentajan puuttuminen ja lajin sääntöjen opettelukesti sen verran kauan, että vasta vikalla junnukaudellani rupesi tulosta tulemaan, kun noustiin A-junnujen SM-sarjaan.

Sitten tiesi vei edustusjoukkueeseen. Millaisia muistoja niiltä vuosilta sinulla on?

Edarisa tuli pelattua 3 kautta, joka huipentui sit siihen ensimmäiseen 1 diavrikauteen jossa tuloksena tais olla 4 sija itälohkossa. Edarissa oli kassassa todella hyvähenkinen porukka, josta jäi todella hyviä muistoja ja paljon kavereita. Pelireissut oli melkein joka kerta kokemus, kun bussin puikoissa oli Hukkasen Jere. Mutta niistä ei sen enempää, koska tarinoita on niin paljon et se vaatisi melkein oman juttusarjan! Vikat pelit sit tuli pelattua legendaarisessa Czech Openissa v. 2000 josta tuliaisina oli kunniakas 4 sija.

Lähdit vuosituhannen taitteessa Porvooseen. Kerrohan, mistä moinen päätös?

Porvooseen päädyin opiskelun takia, Savonlinnassa ei valitettavasti ollut juurikaan mielenkiintoisia opiskelu mahdollisuuksia.

Millaiset muistot jäi Porvoon vuosilta?

Porvoosta jäi paljon muistoja sekä hyviä että huonoja kun siel tuli kuitenkin se 10 vuotta oltua. Huonoimpiana muutama sarjasta tippuminen ja polven hajoaminen, joka edes auttoi siirtymistä alasarjoihin. Hyvinä sanottakoon nousu takaisin 2 divariin, muutamat suomen cupin pelit liigajengejä vastaan ja Czech Openiin suuntautuneet pelireissut ja tietysti Borealis cup, jossa muutamana vuotena pelattiin vanhojen Top Teamin pelaajien kanssa yhdessä.

Nyt vaikutat Helsingissä. Millainen on suhteesi salibandyyn?

Joo nykyään tosiaan asustan isolla kirkolla ja salibandya tulee edelleenkin pelattua Sipoolaisessa Fc Rabbit:ssä 5 divarissa. Samassa jengissä pelaa muuten Pirisen Tero, jonka sain houkuteltua takaisin lajin pariin viime keväänä. Matikaisen Antin etelään siirtymisen myötä olen myös muutaman liigapelinkin innostunut katsomaan ja kun kun Andi asuu melkein naapurissa, niin tulee sen kaa muutenkin jonkin verran aikaa vietettyä ja välillä myös sählystä puhuttua.

Top Team täyttää tulevana vuonna 20-vuotta. Millaisena seurana näet Top Teamin ulkopuolisin silmin katsottuna?

Varmasti Top Teamissa on asiat paremmin, kuin silloin kun siel itse pelasin. Enää ei tarvitse tehdä lajia kaupungissa tunnetuksi ja taistella ainakaan niin paljoa salivuoroista ja näkyvyydestä. Voitanee siis sanoa, että Top Teamin on vakiinnutanut paikkansa Savonlinnalaisessa urheiluelämässä ja seura sekä pelaajat ovat paremmin ihmisten tiedossa, kuin 1990 luvun lopulla, kun itse siel vielä asuin ja pelasin.

Kuinka paljon seuraat Top Teamin edesottamuksia?

Kyllä mä aina tulokset netistä katson ja toisinaan myös pelaajavalmentaja Käckin kaa puhelimessa juttelen, ja jos edari täällä päin pelaa niin pyrin menemään paikalle peliä katsomaan aina kun se on mahdollista.

Terveisesi Top Teamin suuntaan:

Tsemppiä tasapuolisesti kaikille Topin joukkueille menneillä olevaan kauteen ja onnittelut jo etukäteen 20 vuotis synttäreiden johdosta ja toivottavasti tulevissa juhlallisuuksissa näkis mahdollisimman monta vanhaa pelikaveria.

-Petri Punnonen-

Arto Mikkonen

Seuraavana meillä on ilo ja kunnia esitellä mies Sulkavalta, Arto Mikkonen. Nuorena pojankoltiaisena isompien poikien kanssa vietetyt tunnit sählykentillä kasvattivat Mikkosesta kovanluokan pelimiehen ja JiiKoon pääjehun, Markku Häkkisen kanssa käydyt siirtoneuvottelut päätyivät Mikkosen kannalta onnellisesti. Mikkosen paperit siirtyivät Top Teamiin ja miehen ura lähti nousukiitoon onnistuneen Pohjola Cup-leirityksen jälkeen. Aluksi Mikkonen istutettiin seuran juniorijoukkueisiin, mutta jo pian mies nähtiin edustusjoukkueen peliasu päällä 1. divisioonan karkeloissa.

Vieläkö muistat, kuinka tiesi vei Top Teamiin?

En aivan tarkasti koko prosessia muista, mutta luultavasti pääpiirteittäin. Eli, olin vielä Juvan JiiKoon miehiä, kun pääsin Pohjola leirille ja leirin toisessa osassa Savonlinnassa minulta kysyttiin, joko on tullut puhelua Top Teamista (en millään muista kysyjää). Ilmeisesti olin osannut pitää leirillä mailaa kädessä tyylikkäästi, vaikka oikea käsi alhaalla luudinkin, kun pian minuun otettiin yhteyttä. Siinä vaiheessa päätös siirtymisestä Keltaisiin oli helppo tehdä.

Pelasit muutaman kauden Top Teamissa. Millaisia muistoja näiltä vuosilta jäi?

Muistoja jäi kyllä kahmalokaupalla ja ne ovat lähes laidastaan hyviä. Syvimmälle mieleen on painunut mielenkiintoiset pelimatkat seuran bussilla (Rose?, Old Rose?). Rikun mainitsema casino kuuluu myös unohtumattomimpiin kokemuksiin. Junioripeleistä on jäänyt vahvimmin mieleen valmennuskaksikko Pölönen- Käck antamat ohjeet. Negatiivisina muistoina ovat tietysti tippuminen kakkoseen ja toisen vuoden pitkät harjoittelumatkat Mikkelistä käsin, vai kuljinko ne autolla. Sain Savonlinnasta myös erittäin paljon hyviä kavereita ja osaa heistä näkee nykyäänkin samoilla areenoilla.

Top Teamin jälkeen siirryit Jyväskylään. Kerrohan vähän, kuinka niin pääsi käymään?

Olin joutunut tilanteeseen, jossa joutui miettimään mitä sitä elämältään haluaisi. Salibandyä halusin pelata ja joku koulukin piti valita. Olin pelannut A-jun 1. divarissa Happeeta vastaan Topin väreissä ja tiesin, että Happee oli noussut SM-sarjaan, joten otin yhteyttä sinne päin ja siellä luvattiin näyttöpaikkaa ja sillä samalla tiellä ollaan edelleen. Niin ja pitihän se koulukin valita Jyväskylästä, joten päädyin Ammattikorkeakouluun.

Happeen A-junnuissa saavutitte mainetta ja kunniaa. Miltä se maistui?

Tämä herättää aika paljonkin kaksijakoisia tunteita, sillä kulta olisi tuntunut ainoalta oikealta lopputulemalta kaudelle. Tosin pronssin ratkettua viimeisellä minuutilla se tuntui kuin olisi voittanut mestaruuden. Ehkä se katkeruus antoi mahdollisuuden seuraaville neljälle mestaruudelle, ja jos ennusmerkit pitävät paikkansa tänä keväänä tulee viides.

Oliko kovat mitalijuhlat?

Mitalijuhlat oli pitkät ja rankat.

Tiesi vei nopeasti kohti edustusjoukkuetta. Kerrohan millaista on pelata Salibandyliigassa?

Salibandyliigassa pelaaminen on hauskaa. Kesti tosin aikaa oppia ennen kuin ymmärsi kuinka paljon vaati työtä, että voi todeta siellä pelaamisen olevan hauskaa.

Pahimmat liigavastustajat?

Happeelle pahin vastustaja on viime vuosina ollut meidän farmijoukkue Seinäjoelta, eli SPV. Pelit heitä vastaan sisältää paljon tunnetta ja latausta, mutta meidän pistepussi ei ole niistä peleistä karttunut. Toisaalta Happeemaisesti viimevuosina vaikeimpia vastuksia on ollut sarjan tyvipään joukkueet, joilta ei myöskään paljoa ole pisteitä tullut. Nykyään takki on pidetty kiinni ja muutosta on havaittavissa.

Mitä muuta, kuin pelaaminen, kuuluu päivärutiineihisi?

Päivät noudattavat melko pitkälti tällaista kaavaa: herätys, nhl highlights, ruoka, luen vähän jotain kirjaa, treenit, ruokaa, telkkari, kirja, unille. Pelipäivinä tulee tietysti muutoksia.

Millainen mies on Arto Mikkonen?

Mikkosen Arto ottaa kaiken melkolailla rennosti, stressi on vieras käsite. Peliasioissa tosin välillä turhautuu. Huumorintaju on hieman hankala, sillä hän on ärsyttävyyteen asti sarkastinen ja näsäviisas. Välillä joku voisi kutsua jopa sosiaaliseksi, mutta vastapainona on usein sulkeutuneena omaan kuoreensa ja tarkkailee ympäristöä.

Terkkuja Savonlinnaan:

Pitäkäähän lippu salossa, eiku Savonlinnassa. Kaikki immeiset okotsulle kahtomaan uuvven sukupoloven essiinmarssia!
PS. Timo voisit vastata puhelimeen.

-Petri Punnonen-

Riku "Riksa" Tanttu

Seuraavana meillä on vuorossa esitellä Top Teamissa niin miehiä, kuin naisiakin valmentanut Riku Tanttu. Urheilun parissa elämäntyönsä tehnyt Tanttu on ollut aitiopaikalla seuraamassa savonlinnalaisen salibandyn kehittymistä ja nyt mies valmentaa viidettä vuottansa Westend Indiansin miehistöä Espoossa ja miesten 1. divisioonassa. Salibandyvalmentamisen lisäksi Tanttu on pelannut salibandyä Top Teamissa ja jääkiekkoa maalivahtina SaPKon junioriorganisaatiossa.

Pelasit ja valmensit monta vuotta Savonlinnassa ja Top Teamissa. Millaisia muistoja sinulle jäi näiltä vuosilta?

Kyllähän noista vuosista jäi valtavasti niin hyviä kuin huonojakin muistoja. Hyvät muistot liittyvät joukkuehenkeen, joka kaikkina vuosina pelatessani ja valmentaessani oli poikkeuksellisen tiivis ja yhtenäinen. Huonot muistot liittyvät pelillisiin epäonnistumisiin ja sarjasta tippumiseen.

Valmensit myös naisia 1. divisioonassa. Onko miesten ja naisten valmentamisessa eroja?

Erot ovat kyllä suuria valmentamisen suhteen. Naiset, ”siis pelaajat” ottavat tiedon vastaan sellaisena kuin valmentaja sen haluaa välittää ja tekevät sovitut asiat pääsääntöisesti yhteisen suunnitelman mukaan. Miesten joukkueet kyseenalaistavat enemmän asioita ja monesti myös tekevät asioita omalla tavallaan. Yhteenvetona naiset ovat kurinalaisempia ja miehet luovempia…

Naisten parissa vietetyn kauden jälkeen suuntasit autosi kohti Helsinkiä. Mikä sai Savonlinnassa pidetyn miehen maineessa olevan herran lähtemään pääkaupunkiseudulle?

Hyvä työtilaisuus vei mennessään.

Savonlinnan vuosien jälkeen sinut on vahvasti yhdistetty Indiansin valmennustiimiin. Millaista on valmentaa Indiansia?

Nyt on menossa viides kausi Indianssin miesten edustusjoukkueessa. Valmentamiseen panostetaan seurassa valtavasti ja resurssit toteuttaa asioita ovat kunnossa. Omassa joukkueessani pyrin vaikuttamaan pelillisten asioiden lisäksi rentoon tunnelmaan savolaisilla kevennyksilläJ

Mitä muuta päiviisi kuuluu, kuin valmentaminen?

Päivät sujuvat tapahtumamarkkinoinnin parissa ja illat koti/ valmennushommissa.

Vieläkö seuraat Top Teamin edesottamuksia?

Totta kai seuraan Topin edesottamuksia viikottain. Saan myös vanhemmiltani raportteja topin peleistä. Mielenkiinnolla olen seuraillut miten Timo suoriutuu kahden roolin tehtävästään edustusjoukkueen parissa.

Sinut tunnetaan armottomana tapahtumanikkarina ja ideoitsijana, mm. pikkujouluissa oli aina jotain tempauksia. Onko Indiansin miehistä päässyt kokeilemaan tempauksiasi?

Kyllähän sitä jotain on täälläkin keksitty… Ei kyllä Kapteenien Casinon veroisia settejäJ

Mitä tuntemuksia herättää herra Jukka Arponen?

Arpin kanssa on pari vuotta pidetty savolaisten lippua korkealla ja luulen, että ollaan aika hallitsevassa asemassa tarinan iskemisessä Espoolaispoikien keskuudessa. Huikea äijä, joka otti Indianssissakin paikat haltuun heti ensimmäisellä treenikerralla. Pidetty mies joukkueen keskuudessa.

Tavoitteesi salibandyn parissa?

Liiganousu nykyisen ryhmän kanssa!

Terkkuja Savonlinnaan:

Toivotan kaikkea hyvää Top-Teamin pelaajille ja taustavoimille. Teillä savossa on vaan niin hieno tekemisen meininki, että kateeks käy täällä ruuhkasuomessa!

-Petri Punnonen-

Jukka "Arppi" Arponen